Yli viisitoista vuotta sitten kävin katsomassa näyttelyä Jaakkiman kristillisellä opistolla. Muistan, että ajattelin silloin portailta pihalle astuessani seuraavaan tapaan. Jos elämä joskus kolhisi todella pahasti ja menettäisin kaiken mutta jäisin kuitenkin itse henkiin, tulisin tällaiseen paikkaan etsimään uutta, opiskelemaan ja keräämään voimia.
Tuo piha, sieltä näkyvä maisema, ranta, vahvat männyt. Kannattaa tulla itse katsomaan ja aistimaan ne vuodenaikojen vaihteluineen.
Onneksi elämä ei ole kolhinut niin, kuten silloin pelkäsin. Nyt minulla kuitenkin oli muuten tilaisuus aloittaa opiskelu Jaakkiman opistolla, Kotityöpalvelujen ammattitutkinnon linjalla.
Me olemme kaikki aikuisia sivutoimista opiskelijoita. Tavallaan nämä opinnot ovat tämän ikäisille aikuisille naisille aika tuttuja juttuja, siivous ainakin. Mutta olemme saaneet oppia ammatillisuutta ja perehtyä siivousaineisiin, ergonomiaan ja ympäristöosaamiseen. Lisäksi meille on kertynyt paljon muutakin tietoa, näkökulmaa, kannustusta ja
halua oppia uutta.
Innostus on tarttunut meihin. Jokainen arvioi omaa tekemistään, kritisoi ja ottaa uutta oppimaansa innolla käyttöön. Katselemme myös ympäristöä uudella tavalla; lehdistä ja muusta mediasta löytyy mielenkiintoisia uusia juttuja. Ja se yhteisöllisyys, porukalla miettiminen ja toinen toiselta oppiminen! Tyhmiä kysymyksiä emme ole tunteneet kysyvämme. Kaikkea on mietitty innolla, pohdittu ja perusteltu (esim. millä saisi puhdistettua lämpöpatterin ja seinän ahtaan välin tai eikö siivouksen tarvitsekaan olla ikävää pakkoa, ilman vettä?).
Itse olen sekä kriittinen että tarkkaileva. Yhteisöllisyyttä olen huomannut olevan myös muiden linjojen opiskelijoilla. Sen oppimiseen opisto on varmaan todella hyvä ja tehokas paikka. Tämä paikka on varmaan kokemisen arvoinen perusopetuksen ryhmäjakojen, periodien, kiireisen, hälyisen ja ehkä kireätunnelmaisen koulun jälkeen (ja ne alati huolehtivat vanhemmatkin vielä). Säpinää ja naurua, tekemisen meininkiä ja luovalla tavalla rauhassa oppimista; siltä se ainakin sivusta katsoen näyttää.
Yhteinen tekeminen näkyy myös talon omissa palveluissa, jotka ovat tuttuja, turvallisia: omat siivoojat, laitosmies ja ruokahuolto eikä mitään ulkoa ostettua näkymätöntä toimintaa.
Kannattaa tulla opiskelemaan ja oppia paljon muutakin samalla. Voi tutustua muihin opiskelijoihin ja itseensä, saada ammatti tai muuta tietoa. Kansainvälisyyskin on opistolla läsnä ihan normaalina arkisena asiana. Opiston kristillisyyskään ei voi olla esteenä: täällä se ei tule ahdistavana, jyräävänä esiin.
Terveisin Jaana Valtonen
Ps. Yksi tuttavani, "karjalaisblondi" opiskeli täällä talven, väitteli aikanaan kauppatieteistä. Hän on asunut maailmalla Kanadassa, New Yorkissa ja Tokiossa. Eipä ole hänkään valitellut eikä kokenut heittäneensä täällä aikaansa hukkaan.
